MUISTOISSA
C.I.B & FI & NO MVA JÄKÄLÄKUMMUN KAMOMILLA "MILLA"
i. C.I.B & FI & SE & EE & RU MVA V-97 SEV-97 Kiedalas Currok
e. FI MVA Jäkäläkummun Rita synt. 28.9.1993 - k. 1.10.2007 lonkat A/A, silmät terveet 10/05 Ritan ainoasta pentueesta meille jäi kotiin pentueen pahin riiviö Milla. Minä en sitä valinnut, vaan isäni. Millasta kasvoi voimakastahtoinen ja koiraksi liian älykäs narttu. Se ei koskaan pelännyt mitään tai ottanut nokkiinsa omistajan tekemistä virheistä. Luonteeltaan minulle sopivin, jonka laista tuskin enää koskaan tulen saamaan. Se piti vain niistä ihmisistä joita se kunnioitti, muut olivat lähinnä sille ruoka-automaatteja.
Ei Milla mikään helppo koira ollut. Se oli maailman ahnein koira ja varasti syötävää mistä vain. Lisäksi tylsistyneenä se karkasi ja kiersi määrätyt kyläpaikat läpi. Ei se yleensä jäänyt kiinni itse teossa, karkureissuilta sitä oli turha hakea koska sitä ei koskaan löytynyt mistään. Se palasi kotiin omia aikojaan hyppäämällä takaisin aidan yli ja tuli pihan perältä luu suussa kutsuttaessa niin kuin olisi sitä jyrsinyt koko päivän. Varmasti Millan seikkailuista löytyisi monta tarinaa. Kerran se oli karannut eikä sitä mistään löytynyt kun etsittiin. Sitten se saapui kotiin raahaten perässä kokonaista hirven etujalkaa. Mistä lie sen varastanut kun kukaan naapuri ei kadonnutta jalkaa kysellyt. Mutta ongelma oli se ettei se päässyt takaisin pihalle aidan yli luun kanssa, joten se jäi kiinni karkureissultaan. Milla menestyi aina tasaisesti näyttelyssä kun esiintyi siellä aina edukseen. Ulkomuodoltaan se ei mikään ihanteeni ollut, mutta luonne auttoi sitä aina. Kun Milla voitti vuoden vanhana Palukan Petran kanssa junnujen SM:t, pyydettiin sitä paljon kisakoiraksi. Oli mielenkiintoista seurata, kun nuoret naamat punaisena yrittivät saada sitä esiintymään ja koira vain makasi keskellä kehää selällään kiljuen. Eivät sen jälkeen pyytäneet sitä kisakoiraksi, mutta Millalla oli hauskaa kun sai tällöin paljon huomiota. Milla oli koiralaumamme ehdoton ja oikeudenmukainen pomo. Kun se oli läsnä, ei kukaan koskaan tapellut, vaikka kaikki seitsemän koiraa söivät luita vierekkäin. Omia pentujaan se puolusti voimakkaasti niin toisia koiria kuin sen mielestä epäilyttäviä ihmisiä vastaan. Ei pentujen lähelle näillä ollut mitään asiaa. Milla oli muutenkin esimerkillinen emo pennuille ja hoiti ne todella tarkasti. Millan suoritti vanhana myös poropaimennustestin. Sinänsä ei se poroja paimentanut toisessa aidassa ollenkaan, vaan yritti päästä nuotiolle, missä paistettiin makkaraa. Taisi se välissä käydä valokuvaajien taskuja myös tutkimassa. Mutta läpi se kuitenkin pääsi, kyllä siitä saatiin valokuvakin missä se näyttäisi ihan oikeasti paimentavan poroja. Sinänsä kun itse tietää, että sillä oli paimennusvaistoa ja että se lähti kyllä lenkillä poroja ajamaan, oli mukava saada testi läpi. Sinänsä uskoisin sen olleen koiristani luonteeltaan sopivin työkoiraksi. Kyllä sen kanssa treenattiin huvin vuoksi pk-tottista ja jäljestämistä, mutta siinä vaiheessa vain harrastuksen vuoksi. Agilityssä se olisi ollut valmis kilpailemaan. Milla jouduttiin nukuttamaan neljäntoista vuoden ikäisenä leukemian vuoksi. Millalle tyypillisenä siitä ei voinut aavistaa sairastavan kuin vasta viimeisenä päivänä, kun ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin päästää se pois tuskistaan. Kai se itse tiesi mikä oman kuntonsa oli ja pyrki salaamaan sen. Uskon, että Millan luonteisen koiran saa vain kerran elämässä omistaa. Milla on jäänyt monelle mieleen luonteensa vuoksi ja elää monen koiran sukutaulussa useamman jälkeläisensä kautta. |