TAUSTAA

Alkuperäinen nelikko Bella, Rita, Milla ja Senni - kuva: Petra Österberg

Perheessämme on aina ollut koiria, lähinnä ajavia koiria. Kun pikkusiskolleni hankittiin tiibetinspanieli, aloin kinuta itselleni saksanpaimenkoiraa. Olin kolmetoistavuotiaan päättäväisyydellä päättänyt hankkia saksanpaimenkoiran, josta saisin koulutettua palveluskoiran. Vanhempani hankkivat harmistuksekseni suomenlapinkoira Belladonnan Ivalosta. Kun viimein hyväksyin koiran, nimesin sen tietenkin “maailman tottelevaisimman” saksanpaimenkoiran Hukkaluodon Donnan mukaan Belladonnaksi. Tästä koirasta kasvattajaura lähti käyntiin ja pentueita on tullut pentue per vuosi. Olen saanut kasvatustyöstäni Kennelliiton myöntämän Vuolasvirta-palkinnon vuonna 2001.

Kierrettyäni siskoni Lean bichon friséiden kanssa kaikki Suomen ja Pohjois-Ruotsin näyttelyt, oli tämän jatkumona luontevaa pyrkiä ulkomuototuomarikurssille. Sain suomenlapinkoirille arvosteluoikeuden vuonna 2002. Tarkoituksena on arvostella muutamassa näyttelyssä per vuosi ja pitää tuomarointi vain harrastuksena. Minulla on arvosteluoikeudet suurimmalle osalle FCI5-ryhmän roduista.

kuva: Petra Palukka

kuva: Taru Vallius